Jotain rajaa hypetykseen
Aivan aluksi: Pekka Haavisto teki loistavan kampanjan, vaikka hänen tuloksensa toisella kierroksella olikin kaksivaiheisten presidentivaalien kehnoin. Hän sai nipin napin hieman yli miljoona ääntä, kun sekä Esko Aho (vuonna 2000) että Sauli Niinistö (vuonna 2006) saivat reilusti yli 1.500.000. Myös Elisabeth Rehn sai vuonna 1994 rutkasti enemmän ääniä kuin Haavisto eli lähes 1.480.000.
Esko Ahon ja Sauli Niinistön häviöt olivat prosenteissa mitättömät: Aho sai äänistä 48,4 prosenttia ja Niinistö 48,2 prosenttia. Haaviston äänisaalis prosenteissa oli nyt vain 37,4. Tämä tulos on erinomainen, kun ottaa huomioon, minkälainen kannatus Haavistolla oli presidentinvaalien alussa. Joten onneksi olkoon.
Jos Niinistö ei olisi ollut ehdokkaana, henkilökohtaisesti olisin voinut äänestää Haavistoa. Kesken ensimmäisen vaalikierroksen tapahtui kuitenkin sellaista, joka ei kerta kaikkiaan sovi presidentille. Haavisto yhdessä Paavo Arhinmäen, Paavo Lipposen ja Timo Soinin kanssa nosti kätensä ylös, kun tentaattorit kysyivät, kuka hyväksyy laittomat lakot. Niinistö ja Paavo Väyrynen yhdessä naisehdokkaiden kanssa eivät laittomuuksia hyväksyneet.
Kun on kysymys presidentistä, hänen arvojensa tulee olla kestäviä. Ei voida ajatella, että presidentiksi valittaisiin henkilö, joka hyväksyy laittomuudet. Näin se vain on. Kaikkien tulee ymmärtää: jos laki on väärässä, sitä tulee muuttaa, mutta voimassa olevaa lakia presidentin tulee kunnioittaa.
Jostain syystä tentaattorit eivät palanneet aiheeseen. Suomen kansan onneksi Haavisto hävisi. Saimme presidentin, joka puolustaa laillisuutta. Niin teki myös Tarja Halonen.
-------
Haaviston kampanja oli suorastaan raivoisan innon vallassa. Haavisto myös itse osasi käyttää tilannetta älykkäästi hyväkseen: hän häivytti kampanjastaan lähes tyystin vihreän aatteen, sen teot ja tekemättä jättämiset. Hän ei myöskään erityisen innokkaasti kertonut sitä, että juuri hän oli Lipposen hallituksessa se ministeri, joka toi Naturan Lapin ihmisten
riesaksi.
Mediassa Haavisto-hypetys kasvoi suorastaan älyttömiin mittasuhteisiin. Tosiasiassa ei hypetetty muualla kuin Helsingissä. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella elettiin niin kuin ennenkin.
Pekka Haavisto ei myöskään ole syypää siihen, että hänen ympärilleen kerääntyi vanha taistolais/stalinistinen porukka. Kun nyt 70-luvun suvaitsemattomuuden äänitorvet ja kaulojenkatkaisijat hehkuttavat, kuinka nyt on palattu suvaitsevaiseen ja vapaamieliseen Suomeen, selkäpiitä karmii.
Pitäisiköhän lisätä iltarukoukseen toivomus: ja päästä meidät vääristä suvaitsevaisuuden ja vapaamielisyyden profeetoista. Kuuntelin vaalien jälkeisiä kommentteja herkällä korvalla: suurinta ääntä suvaitsevaisuuden puolesta käytti juuri 70-luvun ahdasmielinen sukupolvi. Kuka uskoo?
Haaviston kampanjaa voidaan kuitenkin kiittää siitä, että nuoret lopultakin kiinnostuivat jostain muusta kuin itsestään. Toivoa sopii, että sama into jatkuu kunnallisvaaleissa. Kunnissa, valtuustoissa ja lautakunnissa, vaikutetaan siihen, mikä on nuorten elämälle tärkeintä. Siitä
vain hypetys päälle ja kunnallisvaalien ehdokkaiksi.
P.S. Ulkoministeri Erkki Tuomioja pelasi upporikasta ja rutiköyhää – ja hävisi. Hän julisti Ultra Bran konsertissa tv:n kautta kaikelle kansalle odottavansa innolla yhteistyötä Pekka Haaviston kanssa. Näin siksi, että Haavisto olisi ollut Tuomiojalle helppo nakki. Niinistölle taas Tuomioja
on helppo nakki. Jos yhteistyö ei suju, niin kumpiko pakkaa matkalaukun ja häipyy takavasemmalle, presidentti vai ulkoministeri?
Hämmästellä sopii, miten ulkoministeri noin höyrähtää.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Ulkoministeri Erkki Tuomioja pelasi upporikasta ja rutiköyhää – ja hävisi
...
Hämmästellä sopii, miten ulkoministeri noin höyrähtää
"
Niinno. Höyrähtihän Jyrki Katainenkin huolimalla Erkki Tuomiojan hallitukseen. Tuomiojan olisi jo vuosia sitten ollut aika siirtyä emeritus ministerin vapaille päiville. Nyt kun eletään jo 2000-luvun toista vuosikymmentä, emmekä enää 1970- tai 1980-lukujen radikalismin maailmassa.
Väitteiden mukaan Tuomiojasta tuli ulkoministeri Halosen vaatimuksesta.
"Kun nyt 70-luvun suvaitsemattomuuden äänitorvet ja kaulojenkatkaisijat hehkuttavat, kuinka nyt on palattu suvaitsevaiseen ja vapaamieliseen Suomeen, selkäpiitä karmii.
"
Idealistisilla aatteilla on aina synkempi toinen puoli joka huomataan vasta kun niitä ryhdytään toteuttamaan, ja liian myöhään.
Lopputuloksena on yhteiskunta jossa väärinajattelijat tuomitaan.
Tämä johtaa aikaa myöten yhteiskuntaan, jonka kehitys taantuu koska aatteita ja toimintatapoja jotka olisivat yhteiskunnan kannalta tarpeellisia ei päästetä niiden vääräoppisuuden vuoksi sen jälkeen toteuttamaan.
Muutama korjaus ja kommentti.
Inokkaimmin suvaisevaisuutta kannatti nuoriso, jolle tasa-arvoasiat ovat olleet aina tärkeämpiä kuin vanhemmilleen. Nuoret taiteilijat olivat lähes yksissä tuumin Haaviston takana.
Pekka Haavisto ja vasemmisto ei kannattanut laittomia lakkoja, vaan totesivat, ettei työntekijöiden spontaaneja mielenilmauksia tule tuomita.
Tuomioja hoitaa seuraavat kolme vuotta ulkoministerin virkaa, jos hallitus ei hajoa. Niinistön ja Tuomiojan olisi syytä tehdä tiivistä yhteistyötä tai Suomen maine ulkopolitiikassa kärsii. Viisaampi väistää riitatilanteissa.
Toivottavasti kokoomus ei saa ulkopolitiikan trioa iselleen, kuten demarit teki. Kokoomusvalta ei ole yhtään sen vaarattomampaa kuin mitä demariylivalta oli, jolla mm. pilattiin suhteet USA:han. Ehkä nyt huononnetaan asemaamme YK:ssa.
Tämä nyt on käristetty esimerkki, mutta silti totean, että henkirikoksistakin suuri osa on spontaaneja.
Spontaanisti ei saa tehdä minkäänlaista laitonta.
En ole aivan samaa mieltä, laki voi periaatteessa olla mitä tahansa, ja kaikki lait eivät ole ihmisten parhaaksi.
Ennemmänkin olennaista on lakien taustalla olevat periaatteet jotka pyrkivät suojaamaan kansalaisten vapauksia sekä turvaamaan kansalaisia ja näiden oikeuksia.
Tosin rajansa silläkin. Vapauksia voidaan käyttää myös noiden periaatteiden vastaiseen toimintaan, kuten islamistit ja näiden tukijat tekevät monissa maissa, ja näissä tapauksissa varsinkin ihmisoikeudet tai uskonnonvapaus ovat ongelmia aiheuttavia.
Silloinkun lait tukevat päinvastaista suuntaa, on joissakin tapauksissa yhteiskunnalle eduksi jos kansalaiset kieltäytyvät noudatasta lakia.
Aivan.
Hauskaa on myös se, että Haavisto väitti ajan loppuneen kesken. Minkä vuoksi hän olisi tarvinnut pari lisäviikkoa kuroakseen Niinistön etumatkan kiinni.
Todellisuudessa Niinistö kasvatti äänimääräänsä enemmän kuin Haavisto.
Haavisto sai 1. kierroksella 574.275 ääntä, 2. kierroksella 1.077.452, eli lisäystä 503.177 ääntä.
Vastaavasti Niinistö sai 1.131.254 ja 1.802.328 ääntä, mikä merkitsee lisäystä 671.074 ääntä.
Niinistö siis kasvatti etumatkaa - eikä päinvastoin!
Haaviston kampanja alkoi sutimaan eli kannatuksen kasvu pysähtyi siinä vaiheessa, kun hän hyväksyi kampanjansa vetureiksi taiteilijat ja pikkujulkkikset.
Eivät kansalaiset halunneet sellaiseen samaistua.
Nyt ihan tyhmä kysymys..onko Suomessa laki lakoista ja niiden laittomuudesta?
Vihreiden tuuletus vielä vaalien jälkeenkin on pelkkää ilmaa.
Haaviston menestyksen liioittelulla vihreät ilmeisesti tähtäävät kunnallisvaaleihin luomalla yhä kuvaa jostakin Haaviston aikaan saamasta laajemmasta suvaitsevaisuusilmiöstä. Jotenkin tuntuu tutulta punavihreältä ylimielisyydeltä.
Vaalitulosta kannatusprosentteineen tarkastellen päin vastoin näyttää siltä, että kansa torppasi vihreiden "suvaitsevaisuuden".
Ihmeen kritiikittömästi mediassa tähän katteettomaan Vihreiden pöyhkeilyyn suhtaudutaan. Ehkä kansa rankaisee Vihreitä jo kolmannen kerran vuoden sisään syksyn kunnallisvaaleissa.
Demareille on tulossa katastrofivaalit. Vihreät ovat tunkeneet demarit kolmannelle sijalle Helsingissä ja syksyllä lasku jatkuu. Syynä on esim. linssiluteet rva. Lipponen ja Tuomioja, jotka eivät pystyneet pitämään mölyä mahassaan vaan lähtivät kailottamaan Haaviston puolesta.
Ukkola, ne vaalit olivat ja menivät. Melkein kaksisataatuhatta ihmistä jäi kotiin toisella kierroksella. Haavisto hävisi. Se siitä.
Hehkutus päättyi siihen iltaan kuin seinään ja tuskin jatkuu, koska Vihreitä ei kiinnostanut alun alkaenkaan mikään muu kuin päästä toiselle kierrokselle häviämään. Kyseessä oli joutavanpäiväinen kertakäyttökampanja. Nyttemmin on puolue palaillut eduskunnassa taas turvallisesti Kokoomuksen puisto-osastoon.
Ketään ei siis kiinnosta. Ei tarvitse enää jatkaa aiheesta.
Presidentivaaleissa pärjääminen vaatii julkisuutta,- ja tunnettavuutta.
Tuulikki Ukkola (kok) on julkkis,- ja tunnettu.
Jos hän olisi ollut kokoomuksen ehdokas kakkoskierroksella,- hän olisi saanut kaksi ääntä.
Omansa,- ja Sannan.
Vaalikeskusteluissa saivarreltiin terminologiasta mitä tulee "laittomaan lakkoon", ja monet saivartelua johtotähtenään pitävät juristisielut kokivat terminologian merkittävämmäksi kuin itse asian.
Oli aivan selvää, että laittomiksi lakoiksi tulkittiin mielenilmaus työnanatajan laittomuuksia vastaan, kun saivartelijoiden mielestä laiton on laitonta vain mitä tuontekijäpuolen toimintaan tulee - työnantajalle sallittaisiin tuon mielenilmausten "laittomuuden" vuoksi millainen sikailu tahansa.
Ei se sen kummempi asia ollut, eikä siitä todellista vastaklkainasettelua saatu aikaan - ehdokkaiden välille.
Kyllähän moni ehdokas olisi sallinut myös laittomat homoavioliitot.
Nykyisen lain mukaan samaa sukupuolta edustavien rekisteröity parisuhde, jota kutsutaan avioliitoksi.
Tarkoitukseni oli esittää lainsäädännön suhteen argumentti Humen giljotiiniin viitaten.
Ei sitä kutsuta avioliitoksi. Vasta sitten kun uusi avioliittolaki eduskunnassa hyväksytään.
Mutta jos joku kutsuisi, se olisi laitonta. Vaikkapa ilmoittaisi viralliseen asiakirjaansa siviilisäädyksi: avioliitossa
Höpö höpö, ei ole laitonta homoavioliittoa olemassakaan. Rekisteröityä parisuhdetta saa kuka tahansa kutsua avioliitoksi, eikä siitä joudu mihinkään edesvastuuseen. Ja jos viralliseen asiakirjaan "vahingossa" pistää rastin väärään kohtaan ei siitäkään kovin kummoisia seuraa. Asia korjataan ja se siitä.
Tämän maan kulttuurielämä on erittäin pahasti stalinistien hapattama. On oireellista että sellaiset äärimmäiset surkimukset kuin - - - olivat Haaviston kannattajia. Levittävät synnynnäisen demagogisen lahjattomuutensa vielä laajemmalle.
What can I say, I am speechless.
So I copy/paste: "suurinta ääntä suvaitsevaisuuden puolesta käytti juuri 70-luvun ahdasmielinen sukupolvi. Kuka uskoo?"
Minä uskon. Ja nykyään näyttää olevan ihan samallalailla, aate ja raamit toisen nimisiä. Ihan niinkuin siinä vitsissä, "ootteko nähneet tätä?"
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 28 kommenttia